Matka Tokioon

On kulunut jo muutama päivä siitä kun muutin Tokioon, joten on aika potkia pientä blogin poikasta pystyyn. Eli kyseessähän on perinteinen vaihtoblogi Tokiosta, jossa olisi tarkoitus oleskella yksi vuosi. Varoituksen sanana alkuun, että en takaa säännöllisiä blogipäivityksiä ja varsinkaan laadukkaita blogipostauksia, mutta yritetään kuitenkin.

Ennen kuin tulee väärinkäsityksiä, kerrottakoot myös että tämän vaihto-ohjelman pääpointtina on tutkimus, jonka lisäksi käydään vähän japanin kieltä ja kulttuuria sekä muutamia tutkimukseen liittyviä kursseja. Eli varsinaisesta bileohjelmasta ei ole kysymys (juu, niitäkin olisi löytynyt). Vaihtariyliopistona toimii Tokyo Institute of Technology, jonka kanssa Teknillisellä korkeakoululla, tai no Aalto-yliopistolla, on vaihtosopimus.

Skipataan turha byrokratia ja valmistautuminen matkaan ja siirrytään suoraan lentoon. Siitäkin nimittäin kannattaa mainita sananen. Tokioon lennettiin Finnairilla ja Air Francella, eli lento meni Helsingistä Pariisin kautta Naritan lentokentälle.  Mukana matkalle ja vaihtoon lähti kaverini Panu, jonka kuvasaldoon luotan tässä blogin alkuvaiheilla osittain sillä ostin kameran vasta täältä Tokiosta. Lento oliperiaatteessa Finnairin ja Air Francen yhteinen lento, mutta käytännössä yhteistyö kaiketi voisi olla toimivampikin. Esimerkiksi check-in useammalle laukulle ei etukäteisinfosta huolimatta netissä onnistunut, vaan check-in tehtiin lentokoneella Finnairin pisteellä, josta saatiin lappu joka piti kiikuttaa Air Francen pisteelle ja maksaa toinen laukku. Käytäntö ei ollut ihan selvä Finnairin virkailijoillekaan.

Air Francen mahtikone A380

Plussana Pariisin kautta matkustamisessa oli halvemman matkan lisäksi erittäin mukava lentokone A380, joka on (kai) maailman suurin matkustajalentokone. Se oli kyllä oikeasti aika suuri. Jotain lentokoneista tietävä osaisi varmaan arvostaa vielä enemmän.  Olin vähän yllättynyt miten vähän konetta täytettiin loppujen lopuksi, mutta tämä lienee tapana yölennoilla (?). Fiksuimmat ihmiset valtasivatkin heti monta penkkiä koneesta mukavaa makuuasentoa varten. Nopeat syövät hitaat, joten suosittelen kyllä samaa taktiikka yölennoille muillekin. Allekirjoittaneelta nukkuminen yhdellä penkillä olisi voinut sujua paremminkin.

A380 oli kiva kone, ja aktiiviset lentomatkustajat ja Jarkkokin osaa arvostaa jokaisessa penkissä olevaa pientä tietokonetta, jolla pääsee katselemaan TV-sarjoja ym. tai vaikka lentokoneen kolmea eri kameraa sekä kuljettua reittiä. Air France myös hakkaa Finnairin tarjoiluissa, sillä koneessa tarjoiltiin viiniä, olutta, juustoja ja shampanjaa ilmaiseksi ruokien lisänä ja muutenkin. Ihan kivaa kyllä. Ruoka oli erittäinkin hyvää lentokoneruuaksi eli nälkäisenä perille ei tarvinnut laskeutua. Lentohan oli pitkänpuoleinen 11 tunnin reissu Pariisista Tokioon. Toisaalta näinkin pienessä ajassa pääsee toiselle puolelle maapalloa. Lentoreitti Pariisista Tokioon meni vielä Suomen läpi, ja aika läheltä lähtöpistettäkin, mikä aiheutti pientä huvittuneisuutta. 

Nopea paluu Suomeen Pariisista. Lento jatkui Suomen jälkeen Siperian ylle.

Naritan lentokenttä on Tokiosta 80 km kuuseen, jota en ollut itsekään kunnolla tajunnut. Pisteet siis tutoreille, jotka jaksoivat tulla torstaiaamuksi kello 8 vastaan lentokentälle. Lennosta olisi jäänyt kyllä erittäin hyvä maku ilman hajonnutta matkalaukkua. Painavammasta laukusta oli nimittäin kantokahva lähtenyt kokonaisuudessaan kävelemään, joten sitä ei voinut muodikkaasti rullata perässä. Japanilaisten enkuntietämys tuli esille kun menin asiaa kyselemään Air Francen pisteellä. Pitkähkön prosessin ja ihmettelyn jälkeen sain lapun, jolla jokin korjaamofirma ilmeisesti tulee laukun hakemaan ja korjaamaan kunhan soitan palvelunumeroon kämpiltä. Tämä oli ihan siistiä, tosin laukun kantaminen oli käytännössä mahdotonta joten se piti lähettää postilla asuntolaan. Tämä ei onneksi maksanut kuin parikymppiä, ja tehokas Tokion posti toi laukun perille ihan ehjänäkin toisin kuin Air France.  Lisäksi tajusin prosessista, että japaninkieltä on kyllä pakko opetella lisää sillä enkulla täällä ei ainakaan pelkästään pärjää. Onneksi postinlähetyksen hoiti kuitenkin erittäin ystävällinen tutorini Tomomo.

Vaikka Narita onkin ”kuusessa”, sieltä menee kuitenkin aktiivinen metro/juna-yhteys Tokion junaverkostoon. Metro/juna on siis kuin Helsingin metro, joka kulkee välillä maan alla. Aika pian sai oppia, että tämä on the kulkuväline Tokiossa. Jokaiseen paikkaan pääsee metrolla ja pysäkkejä riittää. Mainitaan toimivasta metrosysteemistä vaikkapa myöhemmässä postauksessa lisää. Naritasta asuntolaan kesti joku 2 tuntia, joka sisälsi pari vaihtoa.  Näissä olisi ollut kyllä aivan pihalla ilman tutoria.

Ensivaikutelmana Tokio tuntui aikasta isolta kaupungilta, jossa on erittäin lämmin ja paljon ihmisiä. Tämä tunne on myös säilynyt seuraavien päivien aikana. Kaupunki vain jatkuu jatkumistaan pysäkiltä toiselle. Kuumuus on painostava ja jokin keino hikoilun tappamiseksi pitänee keksiä jossain vaiheessa. Muutaman ruokailun jälkeen tuntuu erittäin vahvasti siltä, että japanilainen safka hakkaa suomalaisen helposti. Tosin terveellisyydestä en mene ihan takuuseen, kun joskus mainostetaan miten terveellisesti japanilaiset syövät. Paneudutaan myös ruokailuun lisää myöhemmin.

Asuntola on minusta ihan kiva paikka. Ulkoapäin rakennus on jopa siistin näköinen (aika harvinaista täällä Tokion mittapuulla) ja sisään mennään liukuovista. Minulla on oma huone, joka on muutaman neliömetrin isompi kuin soluhuoneeni oli Helsingissä. Keittiöt, suihkut ym. jaetaan kerroksen kesken. Jopa petivaatteet ja peitto annettiin käteen, eli palvelu toimii. Säännöt ovat kylläkin melko tiukat. Huomiona kaikille jotka puhuivat Japaniin tulemisesta: majapaikkaa minulta ei valitettavasti saa. Se tehdään harvinaisen selväksi, alakerrasta löytyy jopa Tokyo Techin varapressan ilmoitus, jossa lukee pelkästään että yövieraita ei sallita. Itse asiassa huoneisiin ei saa edes tulla käymään, vaan mahdolliset tapaamiset tehdään eka kerroksen yhteisessä tilassa, kunhan ne kirjataan ylös. Siellä on tosin pingispöytä (jee).

Asuntola edestä. Liukuovet aukeavat 24/7.

Huone muutettaessa.

Näkymä parvekkeelta. Bongaa ala-aste vasemmalla. Heräsin yksi aamu älyttömään fanfaariin koulun pihalta.

Asuntolan edusta on mukavan rauhallista aluetta.

Seuraava päivä Tokiossa menikin enimmäkseen byrokratian hoitamisessa eli mm. ulkomaalaiseksi rekisteröitymisessä. Lisäksi saatiin opiskelijakortit sekä opiskelija-alennus liikenteeseen. Kampusalue vaikutti mukavalta ja rauhalliselta (aidatulta) mestalta. Tässä on ollut nyt 3 päivää vapaata aikaa reissailla ympäriinsä esimerkiksi hassunhauskassa Akihabarassa, josta luvassa lisää settiä myöhemmin. Jatkossa kirjoitan luultavasti hieman lyhyemmin :) Mutta hauska paikka tämä on. Täältä tähän.