Kioto & Nara

Maanantai 11.10 oli kansallinen vapaapäivä nimeltänsä urheilupäivä (体育の日 Taiiku no Hi). Jarkko arvostaa Japanin outoja vapaapäiviä paljon ja  urheilupäivän kunniaksi tehtiinkin jo mainostettu retki Kiotoon. Tarkoituksena oli viipyä paikan päällä 2 yötä ja mennä Kiotoon Shinkansenilla. Shinkansenit ovat Japanin erittäin nopeita junia, joiden keskimääräinen myöhästymisaika mitataan sekunneissa eikä päivissä kuten VR:llä. Matka Kiotoon (noin 500 km) taittuu muutamassa tunnissa.

Tai siis olisi taittunut, jos Shinkansenia oltaisiin käytetty. Matka yhteen suuntaan nimittäin olisi maksanut myöhään varattuna vaivaiset 130 000 jeniä (siis reippaasti yli 100 euroa), joten seurueemme (=Panu ja Eppu) äänesti yksimielisesti ajatusta vastaan. Sen sijaan Kiotoon ja takaisin mentiin yöbusseilla. Halpaa lystiä kuin mikä, sillä edestakainen matka maksoi n. 100 000 jeniä. Eli siis ei muuten yhtään halpaa, mutta matka varattiin kyllä muutaman päivän varoitusajalla. Mutta kannattaa joka tapauksessa arvostaa Suomen opiskelija-alennuksia, täälläpä niitä ei enää yliopistossa käsittääkseni saa.

Yöbussia odottamassa (itse asiassa Kiotossa).

Yöbussit olivat sinänsä ihan hauska kokemus. Itse asiassa jo pelkkä bussiin nouseminen on hyvä esimerkki japanilaisesta tehokkuudesta. Käsitettä laituri ei selvästi tunneta, vaan kaikki bussit ajavat paikkaan x ja paikan x ulkopuolella on eri firmojen standit, joissa huudetaan firman omaa linjaa. Sitten matkustajat käydään yksi kerrallaan läpi listalta. No, eihän siinä, kai se näinkin hoituu. Yöbusseissa pystyi nukkumaan kohtuullisesti. Bussi pysähtyi parin tunnin välein johonkin paikkaan missä on wc:t ja kauppoja, eli senkään puolesta ei tule ongelmia. Matka Kiotoon kesti joku 9 tuntia Tokion pääasemalta, lähtö luonnollisesti puolen yön aikoihin.

Satunnainen temppeli aseman lähellä. Tämäntapaisia rakennelmia Kiotosta kyllä löytyy, eikä tätäkään oltu kummemmin jaksettu kartalle merkitä.

Kioto tuntui heti pienemmältä paikalta Tokion jälkeen, mikä on tietenkin ihan luonnollista. Kioto näyttää ihan normaalilta kaupungilta, mutta kun hieman kävelee eteenpäin huomaa, että temppeleitä ja muutakin pientä koristetta löytyy joka puolelta. Muutenkin kaupungissa on vähän rennompi meininki ja ihmiset ehkäpä asteen ystävällisempiä kuin Tokiossa (jossa kyllä myöskin ollaan ystävällisiä). Eka päivä meni valitettavasti vähän sateessa. Sadepilvi oli masentavan tasainen, joten matkailu ei tänä päivänä oikein kiinnostanut muutamaa satunnaista temppeliä lukuun ottamatta. Kävelimmekin muutaman temppelin kautta suoraan hostellille, joka sijaitsi Gionissa, ilmeisesti hieman perinteisemmällä alueella joka on tunnettu myös geishoista. Pidin kyllä alueesta paljon. Ensi kerralla voisikin ehkä vaan tepastella Gionissa enemmän. Hostellikin oli erittäin mukava paikka suurella yhteisellä olohuoneella, jossa oli vieläpä Wii Mario Kartilla. Illalla piipahdimme vielä punaisista porteistaan tunnetussa Fushimi Inari –temppelissä, mutta visiitti jäi kohtuullisen lyhyeksi. Se jäi kuitenkin käteen, että punaisia portteja voi itse ostaa paikan päälle lisää, mutta ne maksoivat aikamoisia summia. Kaikissa porteissa lukee sponsori kanjeilla toisella puolen.

Portteja sateessa.

Kioton alueella oli paljon okomiyaki-paikkoja, eli tuollaista hieman munakasta muistuttavaa seosta, jonka päälle isketään mausteita. Tästä tuli eräs lempiruuistani. Olemme ehtineet jo pari kertaa hieman kokkailla itsekin näitä.

Hämyisiä katuja Gionissa.

Hostellin koneissa oli virus. Voihan sen ongelman näinkin hoitaa.

Seuraavan päivän sää oli onneksi täydellisyyttä hipova, joten päätimme toteuttaa operaatio nähtävyyksien katselun. Kokosimme pienen reitin ympäri Kiotoa, tosin pudotimme matkan varrella muutamia kohteita pois. Eka kohde oli (kappas vain) temppeli Gionin lähellä. Itse asiassa ei näistä nähtävyyskohteista niin hirveämmin jaksa kirjoitella, mutta todettakoot että temppelit ovat kyllä ihan kivoja paikkoja. Tosin nämä tunnetuimmat näyttivät olevan ihan täynnä porukkaa.

Kiyoumizu-temppelin sisääntulo Gionin lähellä.

Emme välttyneet häiltä (?) täälläkään.

Se temppeli.

Temppelin jälkeen suuntasimme Kioton toisella puolella olevaan bambuumetsään. Bambuupuita on itse asiassa näkynyt muutamia ihan Tokiossakin. Ihan sivuhuomiona, että Kiotossa käytetään busseja metron sijaan. Näiden käyttö periaatteessa on helppoa nk. tasataksa-alueilla, mutta näiden ulkopuolelle mentäessä pitää tuijottaa bussin etuosassa olevaa bingotaulua muistuttavaa numeronäyttöä. Busseihin noustaan keskeltä ja matka siis maksetaan lopussa, mikä nopeuttaa pysäkeillä pysähtymistä huomattavasti. Kannattaisi varmaan harkita Suomessakin? Niin, mutta siis bambumetsä ja sen ympäristökin olivat ihan hauskaa seutua, mutta emme kuitenkaan älyttömän pitkään paikalla jaksanut viipyä.

Joki bambuumetsän lähellä.

Bambuumetsässä. Metsikkö oli kohtuullisen tiheää.

Oikealla mukava pappa, jolta ostin muutamia postikortteja. Pappa jutteli hieman enkuksi ja kysyi ollaanko nähty revontulia Suomessa. Siistiä.

Seuraavan kohteen tuumiskelua juna-asemalla.

Viimeinen kohde päivälle oli vähän spontaanimpi eli mäki/tunturi Kioton reuna-alueilla Google Mapsista katsottuna. Johtuen sekoilusta liikenteessä tulimme tosin paikan päälle hieman myöhään. Mäen päälle pääsi kaapelijunalla, ja ehdimme juuri ja juuri viimeiseen junaan mikä ylöspäin lähti menemään. Emme siis ehtineet ylös päivän valolla, ja itse asiassa kaikki aktiviteetti mäen päälläkin jäi väliin, koska meidän oli palattava jo seuraavalla junalla takaisin mäen päältä. Kioto oli ylhäältä kuitenkin hienon näköinen.

Vuoristojunarata ylöspäin.

Vastaantuleva vaunu nauratti hieman, mutta raide kuitenkin jakautui kahdeksi ohituksen ajaksi.

Auringonlaskua mäen huipulta. Ihan kivan näköistä oli kyllä.

Itse asiassa vihoviimeinen kohde päivälle oli ravintola nimeltänsä Sweet Paradise, josss voi syödä kakkuja ja piiraita 70 minuutin sisään niin paljon kuin haluaa. Kyllä, luit oikein. Itse asiassa lisäksi saa juoda kaikkia kuumia juotavia ja syödä pastaakin niin paljon kuin haluaa. Nämähän ovat aivan loistavia paikkoja varsinkin naurettavaan 1500 jenin hintaan. Itse asiassa paikka on niin hyvä, että vastaavassa paikassa on käyty jo Tokiossakin myöhemmin. Mainitaan vielä, että ennen hostellille palaamista kävimme juomassa kalliin oluen jazz-baarissa. Kannattaa oppia kysymään kuitenkin etukäteen sisäänpääsymaksun suuruutta, niin ei tarvitse maksaa 2700 jeniä yhdestä oluesta. Mutta onneksi paikka oli kuitenkin ihan kivan pieni ja vieläpä omalla live-bändillä joka tuli heittämään muutaman kysymyksen meille lopuksi.

Samassa kuussa oli myös Halloween, jonka kunniaksi kaupan Halloween-tarjoilija/maskotti halusi välttämättä ottaa kuvan meistä yhdessä.

Kakkuja, jee.

Maanantaina eli virallisena vapaapäivänä hyökkäsimme tunnin junamatkan päässä olevaan Naraan. Nara oli Japanin pääkaupunkin ennen Kiotoa, ja nykyäänhän pääkaupunki on siis Tokio. Narassa nähtävyydet sijaitsevat kompaktisti yhdessä puistossa, jossa on paljon peuroja. Näitä on tarkoitus syöttää ja ottaa niistä kuvia. Joten alla muutama kuva.

Niiden kanssa voi ottaa kuvia…

…niille voi ostaa keksejä (ja kaikki ostavat)…

…niitä voi syöttää…

…ja lopuksi niistä voi ottaa melkein luonnollisen kuvan. Tai sitten ei.

Peurojen lisäksi puistosta löytyy kyllä muutakin, kuten temppeleitä. Mainitaan paikoista etenkin Japanin isoin (?) buddha-patsas, joka oli omassa temppelikatoksessaan. Jäätävän isoa Buddhaa oli tullut katsomaan aika paljon porukkaa.

Porukalla Buddhaa katsomaan.

Se oli iso.

Ilkeämpi patsas sisällä.

Reiän läpi menijät saavat paikan paratiisista (tai näin joku sanoi), tosin paikalle olisi ollut 30 minuutin jono. Kaikki eivät tosin mahdu lävitse.

Lampi.

Narasta siirryttiin semisuoraan lopulta yöbussiin takaisin Tokioon. Kerrotaan tosin vielä erittäin kivasta, kauempana asemasta olevasta okonomiyaki-paikasta, jossa kokit tulivat poikkeuksellisesti heittämään läppää meille ja muutenkin meno oli erittäin rento verrattuna yleiseen “Irasshaimasee” ja “Doozo” –huuteluun, mitä yleensä ravintoloissa koko ajan kuulee. Voi kun vain osaisi Japania vähän enemmän, jotta small talk sujuisi.

Laitan tosiaan kuvia blogiin jatkossakin, koska sain kuulla useammastakin lähteestä, että kuva-albumi pelkästään olisi tylsempi ratkaisu ja niinhän se kyllä onkin. Mutta kuva-friikeille lisää kuvia täältä.

Yoyogin puisto, Harajuku ja Tokyo Tower

 

Ensimmäisen suuren vaihtaribileen tarkoituksena oli suunnata paikalliselle Oktoberfestille - tai siis, sen kunniaksi järjestetylle tapahtumalle Tokiossa. Syynä tähän on suuri saksalaisosuus vaihtariporukassa eli 5 henkeä. Oktoberfestille eivät kuitenkaan päässeet edes saksalaiset, koska se oli tupaten täynnä. Tämän seurauksena etsimme Shinjukusta mukavaa paikkaa 20 hengelle. Kadut ovat kuitenkin täynnä sisäänheittäjiä rafloihin ja pienellä säädöllä sopiva paikka löytyy läheltä. Tämä toimii niin, että yksi kadulle heittäjä ottaa yhteyttä toiseen siihen asti, että paikka löytyy tai näin ainakin kuvittelisin.  Tällä kertaa päädyttiin nomihodai-paikkaan, joita löytyy Japanista yllättävän paljon (kanjimerkkeinä 飲み放題 jos tarvitsee löytää). Tiivistettynä näissä paikoissa voi juoda niin paljon kuin haluaa parin tunnin ajan. Kuulostaa melko fataalilta, vai mitä? Sitä se myös on, varsinkin 20 hengen vaihtariporukalla. Mutta hauskaa se silti on.

Seuraavana aamuna olisi ollut tarjolla 30-50 km kävely kohtuullisen lähellä sijaitsevan pitkän joen rantaa pitkin. Tämä oli siis yleinen liikuntatapahtuma. Valitettavasti se oli vähän liian aikaisin edellisen illan jälkeen, mutta onneksi Tokiossa keksii aina tekemistä. Tällä kertaa suuntasimme kohtuullisen satunnaisesti Harajukun lähellä olevaan puistoon, Yoyogin puistoon (代々木公園 Yoyogi-kōen) ja siellä sijaitsevaan Meijin temppeliin (明治神宮 Meiji Jingū).

Sisääntulo puistoon. Isoja portteja löytyi muutamia lisääkin sisältä.

Tynnyreitä puiston sisällä.

Tokion melskeestä onkin ihan mukava käydä vähän rauhallisemmalla alueella, vaikka toki ihmisiä riitti täälläkin. Puistoalue oli ihan kohtuullisen iso keskellä kaupunkia olevaksi alueeksi. Lisäksi siellä oli suuria ja hienoja puuportteja. Itse asiassa tykkäsin jo ihan pelkistä isoista puistakin mitä puistosta löytyi. Lähes keskellä puistoa on tosiaan paikallinen shintoolainen temppeli (netistä tarkistettuna). Temppelin sisällä on tapana suorittaa jokin rituaali, missä heitellään kolikoita kirstuun ja kumarretaan, mutta syvempi merkitys ei oikein itselle auennut. Pitänee perehtyä lisää tapaan joskus. Mitään kirkkojahan täällä Japanissa ei hirveämmin näy.

Meiji-temppeli puistossa. Bongaa isot puut.

Ihmiset kirjoittelivat toiveita puupaloihin.

Vedenottopaikka.

Hieman tuurilla (?) osuimme myös paikalliseen hääseremoniaan (?), mitä vietettiin temppelin sisäpihalla. Mitään ihmeellisempää kulkueessa ei kyllä sinänsä tapahtunut, mutta ehkäpä varsinaista tapahtumaa vietettiin kuitenkin sisätiloissa. Tällaisiin on silti ihan kiva törmätä, koska ne ovat niin erilaisia tilaisuuksia eurooppalaisiin verrattuna.

Hääkulkue.

Puistossa oli muutamia muitakin kohteita, joista maininnan ansaitsee pienehkö maksullinen puutarha-alue. Ruskan aikaan nämä olisivat varmasti erittäin näyttäviä, mutta olivat ne mukavia nytkin. Puutarha-alueella oli vieläpä mukava lampi, jossa oli paljon isoja, todennäköisesti istutettuja, kaloja. Toisaalta vastaaviin kaloihin olen törmännyt myös lenkkeillessä asuntolan läheisyydessä olevalla joella. On itse asiassa erittäin hauskan näköistä, kun paikalliset suomi-sorsat tallovat reilusti yli puolenmetrin mittaisia kaloja.

Korppi puutarhassa.

Isoja kaloja.

Harajuku on tunnettu myös mielenkiintoisesta nuorisomuodistaan. Aseman vierestä löytyy täynnä ihmisiä oleva katu, joka myy nimenomaan erilaisia vaatteita. Jos jotain erilaista vaatetta haluaa, niin täältä sitä löytyy. Suurta eroa poikien ja tyttöjen vaatteille tuskin tehdään, eli ei varmaan ihan kaikkien mieleen paikka kuitenkaan ole. Taidan itsekin preferoida vaatteiden ostoa muualta, nimittäin normaaleja kohtuuhintaisia vaatekauppojakin löytyy kyllä.

Harajukun täynnä oleva kauppakatu.

Törmäsimme myös mielenosoitukseen Harajukussa. Jono oli erittäin pitkä itse asiassa, ja ihan kunnon iskulauseitakin huudeltiin. Muistaakseni Kiinan Tiibetin sortoa ainakin kritisoitiin lappusissa.

Illan päätteksi päädyttiin vielä Tokyo Toweriin. Ei hirveän omaperäinen kohde, mutta silti yllättävän hyvä sellainen, varsinkaan kun mitään metropolia ei ole ilta-aikaan aiemmin ylhäältä nähnyt. Ylimpään kerrokseen pääsyä sai odottaa hieman yli tunnin. Sisäänpääsy on 800 jeniä puoliväliin ja vielä 700 jeniä lisää ylimpään katselupaikkaan 250 metrin korkeuteen. Tokyo Towerhan on kuin Eiffel-torni, mutta muutaman metrin korkeampi (kappas). Se kuitenkaan ei sijaitse missään suuressa keskuksessa itsessään. Lähin isompi kaupunginosa on Roppongi, tunnettu suuremmasta ulkomaalaisosuudesta. Kyseisestä alueesta jäi mieleen lähinnä ärsyttävät sisäänheittäjät ravintoloihin.

Tokyo Tower, ihan normaalien kerrostalojen vieressä Roppongin lähellä.

Tokyo Towerin näkymät vetivät joka tapauksessa hiljaiseksi. On itse asiassa erittäin rauhoittavaa katsella loputonta rakennusten valomerta, mihin tahansa suuntaan nyt satut katselemaankin. Korkeiden talojen valot vielä vilkkuvat mukavan rauhallisesti. Itse asiassa sain saman tunteen kuin katsellessa tähtitaivasta, paitsi että nyt katsellaan alaspäin ja tähtiä on enemmän. Kyllä tätä näkymää voisi katsella tunteja, mielellään vieläpä hiljaisuudessa. Joka tapauksessa, suosittelen käymään ainakin vastaavassa kohteessa Tokiossa. Näin teen varmasti itsekin.

Panoraama. Itse asiassa vaan leikattu kuva, kun kaiteet häiritsivät.

Iso katu. Kuva 150 metristä.

Loput kuvat täältä. Vaihdoin Flickriin, koska se ei pakkaa kuvia täyden ruudun slideshowssa. Kyllä, asia on tärkeä.

P.S. Postauksen tapahtumien ajankohta oli 3.10. Seuraava postaus Kiotosta, jonka raapustamiseen menee kyllä vähän aikaa.