Japanissa järisee - edelleen (päivitetty)

(kirjoitettu eilen kello 15.00)
Päivitys: lisäilin kuvia ja muokkasin hieman tekstiä.

No niin, perjantain järistyksestä on kulunut jo melkein viikko, ja tällä välillä täällä Japanissa on toisaalta tapahtunut kaikenlaista ja toisaalta ei kuitenkaan niin paljoa kuin ehkä ihmiset voisivat luulla. Kirjoitan tätä tällä hetkellä bussista, joka on lähdössä Shinjukusta Nagoyaa kohti. Nagoyaan olen menossa, koska olen niin huolissani maanjäristyksistä ja ydinvoimaloista koska muut ovat niin huolissaan maanjäristyksistä ja ydinvoimaloista Tokion lähellä. Mutta onhan se ihan kiva saada välillä muutakin ajateltavaa.

Minkälainen täällä sitten tilanne on ollut? Perjantain maanjäristyksen jälkeen en ole tehnyt mitään mahdottoman ihmeellistä. Kun kävelen ulos asuntolasta, ympärillä elämä jatkuu lähes normaalina. Tietysti ihmiset ovat hieman hermostuneemman oloisia kuin normaalisti, vaikka sitä ei ulospäin välttämättä niinkään näy. Mitään oikeata panikointia täällä ei todellakaan ole ilmassa. Toki muutaman huomion voi toki tehdä, kuten että etenkin bensa-asemille on erittäinkin pitkiä jonona, bensiinihän on muutenkin nyt säädeltyä. Lisäksi muutamaan ruokakauppaan on näkynyt hieman jonoja, mutta riisiä ja vettä lukuunottamatta kaikkea saa lähimmistäkin kaupoista todella hyvin. Lisäksi kauppoja on varsinkin viime päivinä täydennetty ihan asuntolan läheltäkin todella hyvin. Voin edelleen valita jostain kolmesta eri valmistajasta, jos haluan ostaa päivän C-vitamiinijuomani. Toisin sanoen Tokion ruokapulasta kertovat uutiset voi heittää toistaiseksi roskiin. Ruokaa on kyllä näkynyt ihan Tokion keskustaa myöten joka paikassa. Itse olen syönyt lounasta ja päivällistä enimmäkseen ulkona ravintoloissa. Ravintolat ovat pysyneet hyvin auki, jotkin kaupat ovat olleet auki lyhennettyinä tai jotkin suljettuinakin.

Paniikki Tokiossa: Teimme lettuja Sendaista tulleiden tuttujen kanssa.

Kaasuliedellä kelpaa paistella.

Ehkä suurin vaikuttava tekijä täällä ovat mahdolliset sähkökatkot. Tämän viikon maanantaista alkaen meidänkin asuinalueella piti alkaa kiertävät sähkökatkot, 4-8 tuntia päivässä riippuen viikonpäivästä (ajat vaihtelevat päivittäin). Sähkökatkot katkaisisivat myös vedenkulun. Tähän asti minun alueelleni ei katkoja kuitenkaan ole tullut, sillä sähköä on kuitenkin ollut enemmän kuin aluksi ilmeisesti ajateltiin. Eniten sähkönkulutukseen vaikuttanee tehtaiden väliaikainen sulkeminen. Oikeita sähkökatkojakin on kuitenkin metropolialueella ollut, eli ne saattavat toki vielä olla tuloillaan omallekin alueelle. Vaikka sähköt eivät välttämättä katkeakaan, pelkästään sillä että ne voivat katketa lienee se suurin vaikutus. Junayhtiöt ilmoittivat mahdollisten sähkökatkojen jälkeen välittömästi, että junat eivät enää kulje tietyillä aikaväleillä. Tämä tosin muuttui parissa päivässä niin, että junat kulkevat läpi päivän, mutta rajoitetusti. Joitakin linjoja on kuitenkin keskeytynyt välillä sähkökatkojen takia.

Sähkökatkoilmoituksia asuntolassa. Toistaiseksi katkoja ei ole kuitenkaan käytännössä näkynyt.

Ja puhutaanpas sitten hetki ydinvoimaa. Fukushiman lievästi rikki mennyt ydinvoimala sijaitsee tuossa 200-300 km päässä Tokiosta, tarkkaa etäisyyttä en ole katsonut. Alussa ydinvoimala  ei kyllä ollut niin iso juttu varsinkaan täällä, verrattuna Suomen uutisiin. Ei se ole vieläkään varmaan niin paljoa pinnalla täällä, mutta toki sitä pidetään silmällä koko ajan. Ystävämme energiayhtiö TEPCOn tiedotus ei ole hirveänä tainnut vakuuttaa ihmisiä täällä, eikä nyt sinänsä ihme, kun tiedotus on erittäin niukkaa ja TV-kuvasta saa joskus paremman kuvan tämänhetkisestä tilanteesta.

Olisi tietysti kiva, jos ei joka aamu tarvitsisi lukea uudesta räjähdyksestä tai tulipalosta reaktoreissa - tähän mennessä joka aamu on siis jotain ollut - mutta ei ydinvoimala silti huolestuta ainakaan minua. Ydinvoimalalla lienee työskentelemässä pitkälti sama sakki koko ajan. Puhutaan siis ihmisistä, joilta on mahdollisesti kuollut sukulaisia ja tuttuja tsunamissa. Lisäksi ydinvoimalan henkilökuntaakin on kuollut sammutustöissä, ei kuitenkaan säteilyyn vaan kaiketi räjähdyksiin. Ympäristö on siis erittäin vaikea työskennellä. Toivottavasti he siis saavat uutta väkeä ja ennen kaikkeaa raivattua tien ja sähköt toimimaan ydinvoimalan alueelle. Tällä hetkellä kumpaakaan siellä ei siis ole.

Kaikesta huolimatta, en ymmärrä miten ydinvoimala voi olla niin iso juttu Euroopan uutisissa. Itse olen seurannut vähän säteilytasoa, eikä se Tokiossa ole merkittävästi todellakaan noussut. Tilannehan voi toki muuttua, mutta iso katastrofi on kuitenkin epätodennäköinen, vaikkei varmaan ihan mahdoton. Mutta eihän siinä, samalla kun katsoo sääennusteen päivälle niin voi katsoa myöskin tämänhetkisen säteilytason, ja siitähän se päivä lähtee käyntiin :-)

Enemmän ihmisiä kuitenkin huolestuttavat jälkijäristykset, varsinkin tsunamialueilla johon ei todellakaan tarvittaisi uusia järistyksiä. Mutta Tokiossakin, jos jokin asia täältä minut pois ajaisi, olisi se ennemmin jälkijäristysten pelko kuin ydinvoimalat. Tokioonkinhan tulee vieläkin säännöllisesti jälkijäristyksiä, jotka eivät ole mitään perjantaiseen järistykseen verrattuna. Mutta pohjoisempana kovemmat jälkijäristykset ovat ilkeämpiä. Edelleenkin Tokio on täysin turvallinen, ja varsinkin oma asuntolani on erittäin kestävän oloinen. Laboratoriossa olen käynyt vain kerran järistyksen jälkeen. Ihmiset eivät labraan ole tulleet lähes ollenkaan, vaikka kampuksella ihmisiä näkyikin. Jos kuitenkin omaan laboratorioon haluaisin, siellä pitäisi noudattaa tiukahkoja ohjeita jälkijäristysten varalta. Olen kuullut, että muissakin yliopistoissa onnyt aika hiljaista muilta vaihtareilta. Varsinkin Aasiassa asuvia on myös lähtenyt pienelle lomalle kotimaahan. Nythän kouluissa on toki kevätlomakausia muutenkin. Joka tapauksessa, suurimman eron normaaliin tilanteeseen huomaa juuri väkimäärässä. Vaikka täällä on ihmisiä on edelleenkin todella paljon liikenteessä, heitä ei ole kuitenkaan niin paljoa kuin normaalisti.

Toissapäivänä Tokioon saapui muutama tuttu Sendain järistysalueilta. Sendaissa meno on ollut selvästi hieman erilaista, ihan jo senkin takia että järistyksen jälkeen ei ollut pariin päivään sähköä tai vettä. Sendain kaupungin keskusta ei onneksi kuitenkaan sijaitse rannassa, joten tsunamista ei sinänsä ollut vaaraa tutuille. Mutta maanjäristys itsessäänkin oli ollut jo tarpeeksi paha. Minä en tässä blogissa lähde kertomaan kummemmin sendailaisten tarinoita. On kuitenkin selvää, että tilanne Sendaista lähemmäs järistyksen keskusta ja ranta-alueita on ollut erittäin paha, niin kuin lehtikuvista näkeekin.

Kaiken kaikkiaan, tilanne ei ole niin vakava Tokiossa kuin ehkä voisi vaikkapa Suomesta käsin kuvitella. Suomen yliopistoa myöten on kehoitettu lähtemään Japanista, mutta mielestäni tämä on kyllä selvää ylireagointia. Eihän tässä suosituksessa sinänsä mitään, varsinkin kun taustalla on toki huoli tilanteesta, mutta joiltakin vaihtareilta on keskeytetty jopa vaihto-ohjelma kotiyliopistosta käsin. Tästä saamme kiittää joitakin medioita, jotka ystävällisesti antavat väärän kuvan tilanteesta järistysalueiden ulkopuolelta.

Satunnainen kuva Shinjukusta. Ihmisiä on edelleen liikenteessä.

 
Kirjoitushetkellä ulkoministeriö suosittaa Tokiosta poistumista ja 80 km sisällä ydinvoimalasta olevien evakuoimista. Ydinvoimalasuositus on varmasti järkevä, kuten myös matkustussuositus, Tokioon ei ehkä juuri nyt kannattaisi tulla. Täällä paikan päällä tilanteen pystyy arvioimaan kuitenkin aika hyvin, joten turhaan paniikkiin ei ole mitään syytä. Ja ei täällä homma yhtään toimisikaan, jos 35 miljoonan ihmisen Tokio alkaisi panikoimaan.

Japanissa järisee

Kuten uutisista varmaan huomaa, Japanissa oli tänään voimakas maanjäristys. Olin itse tekemässä koetta laboratorion koehuoneessa 7. kerroksessa, kun järistys alkoi. Eräs toinenkin vieraileva tyyppi oli vieressä leikkimässä magneeteilla. Ensin kuittasimme pienen heilumisen pikkumaanjäristyksenä, mutta kohta lattia alkoi heilumaan ihan kunnolla. Pystyssä pysyminen kävi vähän vaikeaksi, joten tarrauduimme toisiimme lattialle. Sitten koehuoneesta katkesi sähköt varmaankin tarkoituksella, josta seurasi se että huoneesta tuli pilkkopimeä sillä koehuone on tarkoitettu pimennettäväksi. Joten kuuntelimme vain pilkkopimeässä kun tavaraa tippuu joka puolella. Järistyksen jälkeen suunnistimme  sattumoisin lähellä olleella taskulampulla pois huoneesta. Huoneen ulkopuolella oli selvästi hieman järkyttyneitä ihmisiä, mutta minkäänlaista paniikkia ei ollut ilmassa. Menikin monta minuuttia ennen kuin porukka alkoi tekemään lähtöä rakennuksesta. Ihailtavaa tyyneyttä. Hyvä kuitenkin että poistuttiin, sillä ulkopuolella tuli jälkijäristys ja rakennukset heiluivat ihan näkyvästi. Pienempiä jälkijäristyksiä on ollutkin läpi päivän.

Järistyksen aikana iski kyllä pelko siitä ettei rakennus voi kestää tällaista heilumista. Huoli on kuitenkin turha, sillä täällä rakennukset rakennetaan erittäin kestäviksi, vaikkei ehkä aina siltä näytä. Itse asiassa niin kestäväksi etten ole nähnyt edes televisiossa yhdenkään rakennuksen sortuneen Tokiossa. Melkoinen saavutus, muissa maissa saattaisi tulla pahaa jälkeä. Tosin tsunamilta ei näköjään suojaa yhtään mikään. Pohjoisemmassa Japanissa tsunami näyttää tehneen erittäin pahaa jälkeä. Muutama tuttukin Sendaissa opiskelee.

Olen joskus miettinyt miten sekaisin kaikki olisi täällä, jos minun raidelinja kotiin katkeaisi. Nyt täällä on kuitenkin kaikki raideliikenne seis ja seuraus on pienoinen kaaos. Ihmiset eivät pääse kotiin, joten ihmiset menevät kouluihin ja muihin kokoontumispaikkoihin lepäilemään ja nukkumaan. Itse pääsin yliopiston lähelle assistant professorin tykö, kiitos siitä. Täältä kirjoitankin tätä iPodilla, kännykät ovat toimineet erittäin heikosti koko päivän (riippuen verkosta). Netti kuitenkin pelaa.

Ihan hyvä muistutus mikä sitä on oikeasti tärkeätä. Joka tapauksessa, ei täällä mikään paniikki ole ja kaikki palannee normaaliksi pikkuhiljaa. Siis ainakin Tokiossa.

Päivitys: Junat kulkee taas Tokiossa, ja pääsin kotiakin hieman täydessä junassa. Ja edes tavaroita ei ole lattialla.

Päivitys 2: Katselin tässä Suomen uutissivuja, niin saattaa ehkä tulla kuva että täällä on koko pakka sekaisin, mutta ei tämä meininki kotiaseman ulkopuolella, mistä juuri kävelin, juurikaan eroa normaalista. Eli suinkaan kaikki täällä ei ole sekaisin. Enkä nähnyt ainakaan näin yöllä mitään varsinaisesti rikkikään, ehkä pieniä uurteita asvaltissa. Rantaseudut ja varsinkin pohjoinen sitten asia erikseen.

Miyagasen pato ja Sendai

Pato. Tuo suuri määrä betonia, joka pitää vielä suuremman määrän vettä omassa lokerossaan. Iso sellainen löytyy Tokion kupeesta, nimeltään Miyagase, ja koska Panu kaiketi tekee tutkimusta ko. padosta lähtevän joen alueesta, se antoi hyvän tekosyyn tehdä pieni reissu sinne. Mikään turistikohde kyseessä ei ole, ainakaan nyt talvella, sillä näimme vain muutaman mahdollisesti turistiksi luokiteltavan olion padon läheisyydessä. Kukaan ei kuitenkaan ollut lähtenyt kiertämään itse tekojärveä, jonka pato alleen jättää. Paikkahan on siinä mielessä jännä, että ennen padon rakentamista järven tilalla lienee ollut jokin syvä laakso. Välistä näkyi esimerkiksi veteen menevän vanhan tien jälkiä. Järveä siis reunustivat nätit vuoret. Kesän tullessa tännepäin voisi tulla vaeltamaan.


Niin ja se pato oli muistaakseni 150 metriä korkea, eli suomalaisemmin jäätävän korkea. Nätin näköinen paikka.

Tekojärvi oli iso.

Myös pato oli iso.

Kurkistus alas.

Tie meni välillä yllättävän pimeisiin tunneleihin, joissa oli pienenpieni kävelykaistale.

Sendai. Tuo pienempi kaupunki pohjoisemmassa Japanissa, joka ei liity mitenkään yllämainittuun patoon. Sen sijaan siellä asustaa muutama tuttu vaihtari. Sendaihin pääsee tutusti yöbussilla, tosin retki oli tällä kertaa mukavampi, koska tajusin valita bussin isommalla jalkatilalla. Yöbussit ovat silti ikäviä.

Sendai on sen verta pohjoisessa, että viikonlopun kestävän visiitin aikana satoi itse asiassa lumi maahan, joka ihan pysyikin maassa. Tokiossakin satoi yhtenä päivänä lunta, joka ei hirveämmin jäänyt maahan. Jossain oli kuulemma silti rakennettu lumilinna.

Sendai ei ole iso kaupunki, ja kaduilla törmää jopa satunnaisesti tuttuihin kasvoihin. Jännää vaihtelua Tokioon, missä et tule ihmismassasta löytämään yleensä ketään. En hirveänä pohjustanut aikaa nähtävyyksille Sendaissa, mutta kävin kuitenkin ihastelemassa jotain kuuluisia kiviä meressä. Sendaihan on siis rantakaupunki. Kivaa ajanvietettä edusti jälleen kerran isakaya ja karaoke.

Sendain kuuluisia kiviä mentiin ihastelemaan laivalla.

Sendain jotain kuuluista rantamaisemaa.

Vähän kuin Suomessa konsanaan. Kuka nyt näin kylmässä haluaa elää?

Niin, karaokessa on tullut tosiaan käytyä jo muutamaan otteeseen, ja ne ovat kyllä mukavia paikkoja. Sellaisia pieniä koppeja, joihon voi tuoda kaverit ja laulaa. Yksinkertaista mutta toimii. Biisikokelma on yleensä enemmän kuin riittävä, siis myös ulkomaisille kipaleille. Joskus karaokeen kuuluu/saa ostaa vielä ilmaiset limut ja pehmikset tai muuta kivaa. Sendaissa olimme karaokessa 6 tuntia putkeen yön yli, ja siihen kuului jopa ilmainen suklaalähde ja vaahtokarkkeja. Karaokepaikat tarjoavat yleensä hyviä hintoja yön yli olemiselle, mikä tekee niistä myös hyviä joskin hieman meluisia paikkoja nukkua jos tarvetta on. Tosin tällä kertaa laulettiin yön lävitse. Pääseehän sitä äänestään näinkin eroon.


Täällä Japanissa alkoi pienen loppupuristuksen jälkeen kevätloman tapainen tauko. Puolet ajasta mennee silti labrassa, mutta olen ehtinyt jo reissaamaan Okinawalla ja Hokkaidossa, molemmat loistoreissuja. Lisää settiä niistä siis kohtapuolin.