Miyagasen pato ja Sendai

Pato. Tuo suuri määrä betonia, joka pitää vielä suuremman määrän vettä omassa lokerossaan. Iso sellainen löytyy Tokion kupeesta, nimeltään Miyagase, ja koska Panu kaiketi tekee tutkimusta ko. padosta lähtevän joen alueesta, se antoi hyvän tekosyyn tehdä pieni reissu sinne. Mikään turistikohde kyseessä ei ole, ainakaan nyt talvella, sillä näimme vain muutaman mahdollisesti turistiksi luokiteltavan olion padon läheisyydessä. Kukaan ei kuitenkaan ollut lähtenyt kiertämään itse tekojärveä, jonka pato alleen jättää. Paikkahan on siinä mielessä jännä, että ennen padon rakentamista järven tilalla lienee ollut jokin syvä laakso. Välistä näkyi esimerkiksi veteen menevän vanhan tien jälkiä. Järveä siis reunustivat nätit vuoret. Kesän tullessa tännepäin voisi tulla vaeltamaan.


Niin ja se pato oli muistaakseni 150 metriä korkea, eli suomalaisemmin jäätävän korkea. Nätin näköinen paikka.

Tekojärvi oli iso.

Myös pato oli iso.

Kurkistus alas.

Tie meni välillä yllättävän pimeisiin tunneleihin, joissa oli pienenpieni kävelykaistale.

Sendai. Tuo pienempi kaupunki pohjoisemmassa Japanissa, joka ei liity mitenkään yllämainittuun patoon. Sen sijaan siellä asustaa muutama tuttu vaihtari. Sendaihin pääsee tutusti yöbussilla, tosin retki oli tällä kertaa mukavampi, koska tajusin valita bussin isommalla jalkatilalla. Yöbussit ovat silti ikäviä.

Sendai on sen verta pohjoisessa, että viikonlopun kestävän visiitin aikana satoi itse asiassa lumi maahan, joka ihan pysyikin maassa. Tokiossakin satoi yhtenä päivänä lunta, joka ei hirveämmin jäänyt maahan. Jossain oli kuulemma silti rakennettu lumilinna.

Sendai ei ole iso kaupunki, ja kaduilla törmää jopa satunnaisesti tuttuihin kasvoihin. Jännää vaihtelua Tokioon, missä et tule ihmismassasta löytämään yleensä ketään. En hirveänä pohjustanut aikaa nähtävyyksille Sendaissa, mutta kävin kuitenkin ihastelemassa jotain kuuluisia kiviä meressä. Sendaihan on siis rantakaupunki. Kivaa ajanvietettä edusti jälleen kerran isakaya ja karaoke.

Sendain kuuluisia kiviä mentiin ihastelemaan laivalla.

Sendain jotain kuuluista rantamaisemaa.

Vähän kuin Suomessa konsanaan. Kuka nyt näin kylmässä haluaa elää?

Niin, karaokessa on tullut tosiaan käytyä jo muutamaan otteeseen, ja ne ovat kyllä mukavia paikkoja. Sellaisia pieniä koppeja, joihon voi tuoda kaverit ja laulaa. Yksinkertaista mutta toimii. Biisikokelma on yleensä enemmän kuin riittävä, siis myös ulkomaisille kipaleille. Joskus karaokeen kuuluu/saa ostaa vielä ilmaiset limut ja pehmikset tai muuta kivaa. Sendaissa olimme karaokessa 6 tuntia putkeen yön yli, ja siihen kuului jopa ilmainen suklaalähde ja vaahtokarkkeja. Karaokepaikat tarjoavat yleensä hyviä hintoja yön yli olemiselle, mikä tekee niistä myös hyviä joskin hieman meluisia paikkoja nukkua jos tarvetta on. Tosin tällä kertaa laulettiin yön lävitse. Pääseehän sitä äänestään näinkin eroon.


Täällä Japanissa alkoi pienen loppupuristuksen jälkeen kevätloman tapainen tauko. Puolet ajasta mennee silti labrassa, mutta olen ehtinyt jo reissaamaan Okinawalla ja Hokkaidossa, molemmat loistoreissuja. Lisää settiä niistä siis kohtapuolin.