Viimeinen ilta Japanissa

Viimeiset reissut Koreaan ja Kiinaan ovat onnellisesti ohitse, dormiasunto siivottu ja luovutettu kunnialla, yllättävän suuret matkatavarat kasattu ja viimeiset hyvästit sanottu.  Kirjoitan tätä Naritan hostellista, joka sijaitsee todella lähellä lentokenttää. Viimeinen viikko oli yllämainituista syistä vähän kiireinen, mutta onneksi aikaa oli sen verran että ehdin vielä fiilistelemään vähän Japania. Mahtava paikkahan tämä on ja mielessä kävi monta asiaa mitä Japanista jää kaipaamaan, päällimmäisenä ehkä kivat ja kohteliaat ihmiset.

Olin aivan viimeisiä asukkeja asuntolasta kun lähdin. Olimme vielä muutaman yön hostellissa Tokiossa Panun ja erittäin hyväksi ystäväksi tulleen ruotsalaisen sällin kanssa. Häntä ainakin pystyy tulevaisuudessa näkemään, kun Ruotsi nyt ei niin kaukana ole. Lisäksi nautin Panun labralaisten kanssa ilotulituksesta toissa iltana. Sieltäkin tutuksi on tullut esimerkiksi vietnamilainen äiti, joka opiskelee tohtoriksi. Toivottavasti häntäkin vielä joskus näkee.

Tokion hostellissa tuli tuttuun tapaan törmättyä myös muihin matkaajiin. Juteltaessa kuitenkin tunsin oloni ihan ulkopuoliseksi kun muut olivat olleet Japanissa vain muutamia päiviä ja nauroivat tavoille ja kielelle. Noh, näin varmaan teksiin itsekin jos olisin tänne juuri tullut mutta kukaan meistä ei oikein pystynyt samaistumaan näiden matkaajien kanssa; ehkä tunsin itseni niin sanotusti vähän japanilaiseksi. Vuosi on siis tehnyt tehtävänsä.

Jos virtaa riittää, käyn vielä nyt yöllä Naritan oikein mukavassa temppelissä ja sen jälkeen lennolle aamulla (pankin sulkemisen jälkeen). Kirjoitan vielä myöhemmin lyhyesti reissuista ja ehkäpä jonkinlaisen yhteenvedon vuodesta tänne. Tie Suomeen käy, Japani taakse jää...