Vierailu ala-asteelle

Osana Japanin kulttuurikurssia teimme visiitin Japanilaiseen peruskouluun. Kaikki ihmiset jaettiin luokkiin niin, että kussakin luokassa olisi kaksi ihmistä. Näistä toisen oli tarkoitus osata puhua japania, jotta kommunikointi sujuisi. Oma kiinalainen parini ei kuitenkaan puhunut englantia, joten kääntämishyöty jäi vähän suppeaksi. Kommunikointi luokan kanssa siis lievästi sanoen tökki, mutta onneksi olin sentään miettinyt muutaman lauseen valmiiksi japaniksi. Itse asiassa kommunikoinnista oli ihan turha huolehtia, nimittäin reissu oli älyttömän hauska ilman pitkiä puheitakin.

Oma luokkani oli peruskoulun 5. luokka. En oikein tiennyt mitä odottaa, sillä ajattelin japskikoulujen olevan aika tiukkoja ja lisäksi 5. luokalla muistaakseni suuri osa porukasta oli jo melkoisia pahantekijöitä Suomessa. Tai itse asiassa jo aika montakin vuotta, mitä nyt ala-asteesta muistaa. Japanin ala-aste ei ollut kuitenkaan mitään tänne päinkään. Nimittäin japskilapset olivat aivan älyttömän leikkisiä ja positiivisia. Suorastaan mahtavaa porukkaa. Kaikki näyttivät iloisilta ja ottavan tosi rennosti. Jopa opettaja oli koko ajan mukana tunnelmassa, ja lapset näyttivät kyllä pitävän opettajastakin erittäin paljon. Täysin erilainen tilanne siis kuin Suomen peruskouluissa.

Lapset olivat valmistelleet siistin ruoka-alustan minulle. Lisäksi sain nimmareita ja pyyntöjä tulla uudestaan käymään. Nimeni on tuossa katakanoilla kirjoitettuna, sitä saakin olla aika usein kirjoittamassa: ルオマ　ヤルッコ. Kansainvälisempi nimi ei olisi kyllä pahitteeksi, Jarkko ei ole helppo japanilaisille eikä kyllä kellekään muullekaan.

Ryhmäkuva.

Meille oli valmisteltu muutama visailu luokassa, mutta nämä olivat toki sivuseikkoja. Sain myös harjoitella kalligrafiaa eli japanilaisten merkkien piirtämistä pensselillä. Kilpailin muutamaa lasta, pariani ja opettajaa vastaan. Sain töherryksistäni naurettavan hyviä arvosanoja lapsilta, mutta kiinalainen parini piirsi kyllä oikeasti kauniita merkkejä. Japanilapsilla siis oikeasti on tunteja kalligrafiaa varten. Muitakin mielenkiintoisia oppiaineita löytyi, kuten moraali.

Söin lasten kanssa luokassa myös lounaan. Tapana on näköjään, että lapst hakevat keittiöstä padat ja tekevät linjaston luokkaan. Ilmainen ruoka siis kuuluu täälläkin päivään. Ja ihan hyvää currya oli. Jakelin luokassa myös luultavasti jokaiselle nimmarin, ilmeisesti nimmarit ja toivotukset ovat kova juttu. Varsinkin kun jotkut halusivat nimmarin johonkin kirjan kanteenkin. Tekstistä varmaan huomaa, että keikka kouluun oli erittäin kiva. Osa lapsista vielä roikkui perässä hyppien ulko-ovelle asti - ja siis kuitenkin ollaan 5. luokalla.

Linjastoa. Turvaudun tässä parini iPhone-kuviin, kamera olisi pitänyt olla kyllä mukana.

Cyrrya ja riisiä, yksi lempiruuistani itse asiassa.

Sain piirrettyä melkein uskottavan merkin.

Olin jostain kuullut, että japski ala-astekin on jo rankka, mutta tämän perusteella se ei nyt niin pahalta vaikuttanut. Ja hyvä niin, lapset ainakin näyttivät hyvinvoivilta. Kuulemma systeemin muutosta kuitenkin harkitaan, sillä Japani pärjää "vain" kohtuullisen hyvin koulujen PISA-testissä. Suomihan loistaa PISA-testissä ihan kärjessä, ja siitä saa - uskomatonta kyllä - kuulla täällä Japanissa naurettavan usein kaikenmaalaisilta.

En kyllä tuon kokemuksen perusteella lähtisi hirveämmin muuttamaan koulusysteemiä Japanissa. Ennen vanhaan Japanin peruskoulu ilmeisesti olikin ollut erittäin rankka, mutta sitä jossain vaiheessa muutettiin käsittääkseni luovuutta edistäväksi - toisin sanoen mukana on vähemmän pakkopullaa ja varmaan vähemmän kokeitakin. Ehkä se luonnontieteiden pilkunviilaaminen ei kuitenkaan ole se elämän tärkein juttu? Muuttaisivat ennemmin koulusysteemin Suomessa.