Shinjuku & Edo-Tokyo

Tokiossa ensi kertaa matkaillessa ihmetteli, että missä ne hienot pilvenpiirtäjät oikein piileskelvät. Tokiohan on tosiaan matalahkoa aluetta kauttaaltaan. Tämä on luultavasti määrätty jo kaavoituksessa. Mutta pilvepiirtäjäalueitakin löytyy ja niistä yksi on Shinjuku. Ei täälläkään niitä kuitenkaan joka korttelissa ole. Shinjukussa käytiin Toyko Metropolitan Government -rakennuksessa, jossa pääsee ilmaiseksi 46. kerrokseen maisemia ihailemaan. Rakennus on kyllä melko mahtipontisesti, lähes neuvostotyyliin rakennettu kompleksi. Alhaalla törmäsin myös asunnottomiin, jotka olivat viettäneet yötä autotien vieressä. Näihin ei yleensä törmäile juurikaan missään, mutta tietyissä paikoissa heitä löytää enemmänkin. Metropolitan Governmentin edessä oli myös jokin paikallinen tapahtumien järjestämismesta. Myöhemmin päivällä tässä näkyi lapsiporukoita soittelemassa rumpuja. Nämä rumpupelit ovat ilmeisesti aika suosiossa täällä.  

Shinjukun katuja.

Hauska rakennus identtisillä pikkuikkunoilla taustalla.

Tokyo Metropolitan Government Building. Tänne siis pääsee ilmaiseksi katselemaan maisemia.

Puisto rakennuksen vieressä.

Lapsia soittamassa rumpuja

Maisemaa ylhäältä. Heijastukset voisi toki editoida pois. Huomatkaa, että kohtuullisen matalana rakennukset kuitenkin pysyvät. Kaupunki jatkuu käytännössä silmänkantamattomiin.

Rakennus vastapäätä heijasti hyvin valoa.

Hienojen maisemien jälkeen jatkoimme Shinjukussa seikkailemista. Täältä löytyy muun muassa punaisten lyhtyjen alue, joka kyllä näyttikin hieman turvattomammalta paikalta, mutta ei nyt kuitenkaan mitenkään älyttömästi erottunut normaalista Tokion kaupunkialueesta. Sisällä oli myös erittäin hauska pienien baarien alue, joka varmaan lähtisi maanjäristyksessä sileäksi rakentamisen laadusta päätellen.

 

Punaisten lyhtyjen aluetta.

Alue täynnä pikkubaareja. Täällä oli hauskoja yhden tyypin mentäviä kujia.

Saat tulla sisään baariin, jos ymmärrät Japania. Hirveätä rasismia...

Täälläkin toki riittää porukkaa illalla.

Iltaa jatkettiin Shinjukun viereisessä Ebisussa, joka on hieman rauhallisempi kaupunginosa. Pidin alueesta ja rafloista kyllä ihan paljon. Kaikissa käydyissä kohteissa oli pöytävaraus, johon sisältyy jokin pieni suupala. Pöydän saa yleensä kahdeksi tunniksi, jonka jälkeen pitää lähteä. Tarjoilijan saa paikalle napista painamalla, ja tarjolla on ruokaa ja luonnollisesti juomaa. Halvin olut oli 130 jeniä eli vain reilun yhden euron, varsin hyvä hinta siis. Ja palvelukulttuuria pitää kyllä arvostaa, tarjoilija tulee paikalle yleensä aika pikaiseen kun nappia pöydässä on painettu. Toisessa paikassa oli myös kosketusnäyttö pöydässä, joka on vielä näppärämpi vehje, lähinnä sen takia että ruuat ja muut purtavat näkee näytöltä kuvina. Myös kokonaishinnan saa tietää milloin tahansa, joka helpoittaa maksua. Mitään korttejahan Japanissa nimittäin ei käytetä, vaan kaikki näin yleensä maksetaan käteisellä. Joka on korttimaksuun tottuneelle kyllä hankalaa, varsinkin kun takaisin saa yhden jenin kolikoita, jotka ovat siis arvoltaan vähemmän kuin yksi sentti. Pikkuhuomiona vielä, että ravintoloissa tai baareissa saa yleisesti polttaa, eli vaatteet haisevat tupakalle kuin Suomessa ennen aikaan.

Tokion metroliikenne lakkaa puolenyön tienoilla, eli kotiin ei niin helposti palatakaan jos junasta myöhästyy. Koska mukana oli kuitenkin kavereita Sendaista, oli ihan kiva jäädä istumaan iltaa. Vaihtoehtoja yönvietolle kuitenkin löytyy, ja yksi loistava paikka tätä varten on nettikahvila. Näitä löytyy joka puolelta, jos vain osaa etsiä (en ihan niin hyvin osaa). Kyseiseen nettikahvilaan sisältyi oikeus käyttää nettiä (ylläri), ottaa limppareita ja muuta juotavaa (alkoholitonta) ilmaiseksi, lukea japanilaista sarjakuvaa sekä tietenkin nukkua tuolilla. Valitettavasti patjapaikat olivat loppuneet, jotka olisivat olleet tietysti hieman miellyttävämpiä. Mutta muuten paikassa ei ollut mitään valittamista. Kuusi tuntia taisi maksaa 4500 jeniä jos oikein muistan, eli ei nyt mikään mahdoton ilman mitään ennakkovarausta. Saattoi itse asiassa olla paljon halvempikin. Joihinkin paikkoihin sisältyisi vielä ilmainen pehmiskin.

Nettikahvilassa oli mukava oma koppi, jossa oleskella.

Seuraavana aamuna oli tarkoitus mennä katsomaan itse asiassa sumopainia Edo-Tokioon, mutta lippuja ilmeisesti pitäisi saalistaa hieman aikaisemmin kuin puolenpäivän jälkeen. Seuraavan kerran sumoa päässee katsomaan parin kuukauden sisällä. Paikalla näkyi kuitenkin sumopainijoita, ja itse asiassa lounas syötiin erittäin hyvässä ja epäterveellisessä pihvipaikassa sumopainijoiden istuessa vieressä pöydässä. Lohdutukseksi sumopainin menetyksestä kävimme myös viereisessä Edo-Tokyon museossa. Tiivistettynä paikalta löytyi mielenkiintoisia pienoismalleja ja jännää tarinaa toisesta maailmansodasta. Ihan käymisen arvoinen paikka, jos lähistöllä sattuu liikkumaan.

Edo-Tokyon katumaisemaa.

Museon rakennus oli aika moderni. Taustalla sumotalo.

Kuvaa sisältä.

Pienoismalleja.

Isompia malleja.

Japanin luovutussopimus toisesta maailmansodasta.

Tuli kyllä liikaa kuvia yhteen postaukseen, joten kokeillaan loppuun vaihtoehtoista tapaa laittaa kuvat esille eli albumia. Käytän luultavasti tätä ratkaisua tästä eteenpäin enimmäkseen ellei vastalauseita esiinny.

Katso kaikki kuvat täältä. Huomaathan, että kuvat saa koko ruudun slideshowksi.

Muutama käytännön huomio

Jotta tämä ei mene ihan matkablogiksi, kerrotaan hieman käytännön elämästä Tokiossa kun sitä on peräti vuosi mahdollista kokea. Japanista jotain tietäville tosin hieman tylsää tarinaa.

Metro

Metrorata Edo-Tokyossa. Alle rakennettu hauskoja kauppoja.

Tokion metrokartan on itse asiassa nähnyt aika moni. Se mikä itselle tuli ainakin yllätyksenä, oli se että yleisin kuva tuosta metrokartasta listaa vain päämetroasemat. En ole löytänyt itse asiassa vielä kuvaa, jossa näkyisi sekä Yokohaman että Tokion kaikki metrolinjat. Esimerkiksi täältä löytyy kuva Tokion alueen metroista. Huomaa, että pienetkin pikkuasemat ovat monesti kohtuullisen isoja. Eihän tuosta kuvasta muute paljoa käteen jää, mutta pointti on että aika iso kaupunki ja silleen.

Metrosysteemistä haluan joka tapauksessa mainita sanasen. Vaikka Tokiossa on myös bussiliikennettä, metrot ovat kuitenkin se kulkuväline millä paikkoihin mennään. Lippusysteemi on erittäin toimiva: leimaat itsesi sisään lähtöasemalla ja ulos viimeisellä asemalla. Jos metroa pitää vaihtaa, mikä on erittäin yleistä (mm. koulumatka), väliasemalla ei tarvitse yleensä leimata mitään. Systeemi laskee loppuhinnan sitten viimeisellä asemalla. Yksinkertaista ja toimivaa. Tai se mikä siitä tekee toimivan, on lähinnä metrojen ajoväli. Yleensä metroa saa odotella pari minuuttia, express-junia (hyppäävät yli suurimman osan asemista) huonolla tuurilla hieman pitempään. Myös hiljaisemmat asemat ovat toki poikkeus. Metrot kulkevat kyllä ihan hyvää nopeutta ja lähtökiihdytyksessä on suositeltavaa pitää jostain kiinni. 

Huonojakin puolia löytyy. Metro nimittäin maksaa, ja vieläpä aika paljon. Jos haluaa lähtä hortoilemaan Tokion siisteihin paikkoihin, hintaa koko matkalle edestakaisin kertyy asuntolalta helposti joku 800 jeniä (~7.5 e). Vaihtareille saa onneksi ostettua opiskelijakortin, mutta tämä kelpaa vain koulun ja asunnon välillä. Sekään ei kuitenkaan sinänsä halpa ole, vaan maksaa n. 30 e kuussa. Vastaavanlaisen kortin saa ilmeisesti kalliimmalla myös työmatkoille. Nyt kun katsoin netistä, niin myös 700 jenin päivälippuja ja kalliita kuukausilippuja Tokion metroihin on näköjään mahdollista ostaa. Toinen huono puolin on, että kahden eri yhtiön välinen junavaihto tulee monesti aika kalliiksi. Viimeisempänä purnauksena mainittakoot vielä, että huolimatta erittäin pitkistä junista, ruuha-aikaan ne ovat monesti turkasen täynnä. Yleisin paikka ruuhka-ajan ulkopuolellakin on kuitenkin seisomapaikka.

Kaikesta huolimatta pidän kyllä metrojärjestelmästä, koska asemille voi vain kävellä ja lähteä sitten mihin lystää. Alussa tuli tehtyä muutama maalaismoka, joista typerin lienee tapaaminen Shin-Yokohaman asemalla ilman puhelimia. Tämä ei oikein ottanut tuulta alleen johtuen lähinnä siitä, että asemat voivat olla erittäin isoja.

Ruoat ja shoppailu

Minä olen kyllä ihan heikkona Japanin ruokiin. Ensinnäkin safkat ovat erittäin hyviä. En ala luettelemaan yksi kerrallaan eri ruokia, mutta todettakoot että perussörsseli koostuu mm. lihasta, vihanneksista, nuudeleists/riisistä ja erittäin hyvästä kastikkeesta. Toisekseen ulkona syöminen on halpaa. Halvimmillaan ok annoksen saa 300 jenillä ja perusannoksen 500-600 jenillä (n. 5e). Jos haluaa vähän erikoisempaa ruokaa, siitäkin selviää monesti alle kympillä. Kolmas juttu on lounasboksit, joissa tarjotaan samoja ruokia mutta vielä halvemmalla. Ja näitä saa aivan joka paikasta. Jopa pelkkiä lounasboksilauppoja on olemassa.

Tästä seuraa, että täällä tulee kyllä syötyä aika paljon. On siis mysteeri, miten japskit pysyvät niin laihoina. Joku sanoi, että se saattaisi olla soija, tiedä sitten. Joka tapauksessa, äskeisessä terveystarkastuksessa selvisi että olen jopa laihtunut vaikka olen mielestäni syönyt enemmän kuin ikinä. Mutta eihän pieni alipainoisuus elämää kaada.

Vaikka ulkona syöminen on halpaa, ruuan tekeminen ei sitä ole. Liha peruskaupassa maksaa tuplaten Suomeen nähden. Hedelmät maksavat ihan valehtelematta 3 kertaa enemmän kuin Suomessa keskimäärin, joka on kyllä hieman harmi.

Geneerinen juoma-automaatti, joita löytyy kyllä kaduilta erittäin paljon. Juomisesta ei tarvitse siis huolehtia. Puoli litraa irtoaa yleensä eurolla tai hieman kalliimmalla riippuen juomasta. Kahviakin näissä myydään, mutta yleensä pelkästään kylmänä.

Geneerinen juomapullo vasemmalla sekä luumuviinitonkka oikealla (alle 10e). Luumuviini on erittäin hyvää, ja ansaitsisi tulla saken rinnalla tunnetuksi.

Mitään tosi isoja marketteja täältä ei löydy, siis suomen prisma-tyyliin. Myöhemmin on kyllä tullut ihan hyödyllisiä isohkoja paikkoja vastaan. Alussa kuitenkin kaieksta oltiin pihalla, joten perusvälineet käytiin ostamassa Ikeasta. Tämä oli itse asiassa erittäin hauska kokemus. Itse paikka oli aivan kuten Suomessa, mutta se oli täynnä japanilaisia. Ei ehkä kuulosta jännältä, mutta tämä oli itse asiassa erittäin psykedeelinen kokemus. Luulin koko ajan, että herään kohta jostain unesta. Suosittelen.

Huono kuva Japanin IKEAsta.

Käydään vielä muutama Tokion kaupunginosa läpi ennen kuin kirjoitetaan retkestä Kiotoon.

Odaiba

Lähin reitti Tokion hauskoihin paikkoihin kulkee yleensä Shibuyan läheltä, mikä on lähin suuri keskus kämpiltä. Shibuya tosiaan on varsin iso paikka. Aseman vierestä löytyy myös iso risteys, josta kaikki ottaa yleensä kuvan joten liitetään itsekin kuva paikasta. Sateella porukkaa tosin ei ollut niin paljoa liikkeellä. Kuva on Starbuck's Cafeen sisältä. Näitä löytyy ihan kohtuullisesti Tokiosta, kalliita ovat kyllä mutta ihan hyvää teetä sieltä sai.

Shibuyan iso risteys. Tämä on joskus oikeasti aika täynnä.

Sateista Shibuyaa.

Shibuyasta hommattiin myös kännykät, mitkä helpottavat yhteydenpitoa huomattavasti. Suomen kännykät ilman 3G:tähän eivät Japanissa toimi, vaikka Veikon koneen myyjä minulle toista väitti kun sieltä joskus oman kännykkäni ostin. Että väärässäpä olit, ehheh. Onneksi Japanista sai suurin piirtein kohtuuhintaisen kännykän, ainut mikä maksaa enemmän on 2-vuotisen sopimuksen peruuttaminen sitten myöhemmin. Otin halvimman kännykän, josta ei kyllä oikeastaan löydy kummempia ominaisuuksia kuin lähes 3 vuotta vanhasta nokialaisestani jos 3G:tä ei lasketa. Muutama hauska juttu kuitenkin Japanin kännyköissä on. Jokaisella kännykällä on oma mailiosoite, johon viestejä voi heitellä tekstarien tyyliin. Luonnollisesti viestejä näihin voi lähetellä myös tietokoneilla. Toinen on ilmainen Yahoo! netti, josta voi katsella uutiset, juna-aikataulut, kartat ym. Norminetistä joutuukin sitten maksamaan ja ei ole mikään halpa paketti. Viimeisenä huomiona todettakoot, että iPhonet menevät myös täällä kuin kuumille kiville. Varmaan kolmasosa vaihtareista osti iPhonen, joka on täällä käsittääkseni huomattavasti edullisempi kuin Suomessa.

Puhelimen oston jälkeen käytiin pikaisesti Odaibassa katselemassa paikkoja. Odaiba löytyy Tokyo Teleport Stationin läheltä (kyllä, tuo oli aseman nimi). Aseman kupeesta löytyy mm. tunnettu ostoskeskus, joka on rakennettu kreikkalaistyyliin. Katto toimii vielä tekotaivaana oikean fiiliksen saamiseksi. Miksipä ei? Sisään olikin hauska tulla sateesta. Kauppojen hintataso taisi tosin olla hieman yli budjetin.

Kauppakeskus kreikkalaistyyliin ja mukavan sinisellä taivaskatolla.

Sisältä löytyi myös kivoja patsaita.

Kauppakeskuksessa oli myös nukkenäyttely, josta löytyi himean yllättäen pikkumyy.

Yleellisyyttä riittää.

Kauppakeskuksen yhteydessä oli kaikkea hauskaa, mukaan lukien Toyotan (ja jonkin muun?) näyttelyhalli, josta löytyi historiallisia ja futuristisia autoja.

Autonäyttely Odaibassa. Myös jotain formula-auton tapasia oli esillä.

Näillä ajellaan kymmenen vuoden päästä.

Esillä oli myös jostain käsittämättömästä syystä Iittalan lautasia autonäyttelyssä. Kai se suomalainen design on sitten kova juttu?

Lisäksi Odaibassa fiilisteltiin maisemaa yli 100-metrisestä maailmanpyörästä. Tämä oli itse asiassa erittäin siisti kokemus, ja sateisen lasin läpi tuli räpsittyä huonoja kuviakin innoissaan. Öistä Tokiota tuli nähtyä myöhemmin kuitenkin paremmin Tokyo Towerista rauhassa. Tokio on kyllä korkealta illalla hienon näköinen, varsinkaan kun mitään isoja rakennuksia ei ole aikaisemmin tullut oikein nähtyä.

Maailmanpyörä Odaibassa. Yksi isoimpia Tokiossa, mutta ei ilmeisesti isoin. Kierros maksoi muistaakseni tuhat jeniä (~9e).

Odaiban rannalla on kuuluisa Rainbow Bridge, joka oli kyllä kieltämättä hienon näköinen. Kesällä rannalla on varmaan aika hyvä meininki, nyt sateella siellä oli hiljaista. Rainbow Bridgen toisella puolella olisi ollut myös vapauden patsas pienemmässä koossa, joka pitää käydä vielä myöhemmin tsekkaamassa.

Postikorttimaisemaa rannalta. Tästä tuli otettua muutamakin kuva.

Asakusa & Ueno

Blogi laahaa edelleen jäljessä, johtuen siitä että uusien asioiden näkeminen on etusijalla niiden raportointiin verrattuna. Kirjoittelen blogia mieluummin näin rauhassa. Jatketaan edelleen eka päivien tapahtumilla, nimittäin visiitillä Asakusaan viiden hengen suomijengillä. Asakusa on tunnettu Tokion kaupunginosa, lähinnä kai temppelistään. Tulossa on kuvatulvaa, sillä olin juuri saanut kameran Akihabarasta.

Asakusan lähiseutua. Taustalla Tokion ylpeys eli Tokyo Sky Tree. Rakennus näkyy taustalla erittäin monessa mainoksessa. Onhan se kyllä iso. En haluaisi olla rakennusnosturissa maanjäristyksen aikana.

Asakusan kauppakatu.

Eivät muuten poseeraa minulle, mutta sehän ei haittaa.

Panu ja suklaabanaani.

Temppeleitä Asakusassa.

Asakusan päääkauppakatu ja pieni temppeli ovat itse asiassa aika turistikohteita, sillä ulkomaalaisten osuus väkijoukosta oli suurehko. Tosin ei se ulkomaalaisten osuus ikinä suuri ole, sillä japskeja on paljon. Asakusan pitkähkö kauppakatu sivuhaaroineen (tsekkaa kuva) on oikein mukava paikka. Täältä itse asiassa saisi varmaan kaikki tuliaiset mitä haluaa.

Ihmistungoksessa ei kuitenkaan kuumalla jaksanut kauaa olla. Itse asiassa päätemppeli jäi käymättä läpi, sinne kai voisi mennä sisäänkin tai näin jälkeenpäin kuulin. Asakusan sivukadut ovat mukavampia alueita. Yleensäkin Tokion sivukaduilta löytää kaikkea hauskaa ja lisäksi ne ovat ihan hauskan näköisiä kaikkine sähköjohtoineen. Mitään kummempaa yleiskaavaa Tokion alueissa tuskin on, vaan jokainen rakentaa miten haluaa. Talojen korkeus lienee kuitenkin ainakin säädelty, sillä rakennukset ovat yleensä saman kokoisia ja itse asiassa aika matalia. Tai no ihan korkeita Suomen mittapuulla, mutta varmaan korkeampiakin voisi olla. Kyllä Tokiosa pilvenpiirtäjäalueitakin tietysti löytyy, ja niistä juttua on luvassa kohtapuolin.

Peruskatu Tokiossa. Huomasin vasta kuvasta, että yksi pyöräilijä osoittaa meitä. Toivottavasti eivät pahastu kuvasta. Bongaa sähköjohdot, joita näkyy joka kadulla aika paljon. Myös liikenteenohjaajia riittää, vaikka ei niitä oikeasti tarvitsisi.

Apteekki ja tupakka-automaatti vieressä. Ei taida mennä nikotiinipurkat sisällä kaupaksi.

Aina voi pysähtyä pelihalliin pelaamaan vaikkapa Guitar Heroa. Aika vähän näitä on kyllä tullut käytettyä. Ilmakiekko on tosin loistopeli.

Koska Tokio on iso paikka, kaduilla törmää monesti kaikkeen satunnaiseen. Tämä on minusta ehdottomasti suuren kaupungin iso plussa, koska itse ainakin pidän kaikista pikkutapahtumista mitä tulee vastaan. Muutama esimerkki näistä tuossa alapuolella. Muutenkin Japanissa kaikki pikkuasiat repeilyttävät monesti kadulla, mutta ei niistä blogiin kyllä muista kirjoitella. Sitä paitsi ne kannattaa itse kokea.

Ihmisiä kerääntynyt jonkin sankarin ylle. Valitettavasti tyypistä näkyy vain jalka.

Jättiläinen kadulla.

Pienimuotoinen Idols hallissa. Taaempana oli kyllä jonkin verran lisää katsojia.

Vastaan tuli ihan pyytämättä myös Madventuresista tuttu rakennus vasemmalla.

Asakusan jälkeen käytiin pikaisesti läheisellä Uenon puistoalueilla. Täällä olisi paljon museoita ja vastaavia teemakeskuksia, joihin pitää tehdä vierailuja ajan kanssa myöhemmin. Kävimme tutustumassa paikalliseen Heurekaan, ainakin suurin piirtein, mutta kyseessä oli aika länsimaalainen paikka joten siitä ei mitään ihmeempää kerrottavaa heru.

Jos ihmisille heihettää, ne saattavat heihettää takaisin.

Suihkulähde Uenon puistoissa.