Muutama käytännön huomio

Jotta tämä ei mene ihan matkablogiksi, kerrotaan hieman käytännön elämästä Tokiossa kun sitä on peräti vuosi mahdollista kokea. Japanista jotain tietäville tosin hieman tylsää tarinaa.

Metro

Metrorata Edo-Tokyossa. Alle rakennettu hauskoja kauppoja.

Tokion metrokartan on itse asiassa nähnyt aika moni. Se mikä itselle tuli ainakin yllätyksenä, oli se että yleisin kuva tuosta metrokartasta listaa vain päämetroasemat. En ole löytänyt itse asiassa vielä kuvaa, jossa näkyisi sekä Yokohaman että Tokion kaikki metrolinjat. Esimerkiksi täältä löytyy kuva Tokion alueen metroista. Huomaa, että pienetkin pikkuasemat ovat monesti kohtuullisen isoja. Eihän tuosta kuvasta muute paljoa käteen jää, mutta pointti on että aika iso kaupunki ja silleen.

Metrosysteemistä haluan joka tapauksessa mainita sanasen. Vaikka Tokiossa on myös bussiliikennettä, metrot ovat kuitenkin se kulkuväline millä paikkoihin mennään. Lippusysteemi on erittäin toimiva: leimaat itsesi sisään lähtöasemalla ja ulos viimeisellä asemalla. Jos metroa pitää vaihtaa, mikä on erittäin yleistä (mm. koulumatka), väliasemalla ei tarvitse yleensä leimata mitään. Systeemi laskee loppuhinnan sitten viimeisellä asemalla. Yksinkertaista ja toimivaa. Tai se mikä siitä tekee toimivan, on lähinnä metrojen ajoväli. Yleensä metroa saa odotella pari minuuttia, express-junia (hyppäävät yli suurimman osan asemista) huonolla tuurilla hieman pitempään. Myös hiljaisemmat asemat ovat toki poikkeus. Metrot kulkevat kyllä ihan hyvää nopeutta ja lähtökiihdytyksessä on suositeltavaa pitää jostain kiinni. 

Huonojakin puolia löytyy. Metro nimittäin maksaa, ja vieläpä aika paljon. Jos haluaa lähtä hortoilemaan Tokion siisteihin paikkoihin, hintaa koko matkalle edestakaisin kertyy asuntolalta helposti joku 800 jeniä (~7.5 e). Vaihtareille saa onneksi ostettua opiskelijakortin, mutta tämä kelpaa vain koulun ja asunnon välillä. Sekään ei kuitenkaan sinänsä halpa ole, vaan maksaa n. 30 e kuussa. Vastaavanlaisen kortin saa ilmeisesti kalliimmalla myös työmatkoille. Nyt kun katsoin netistä, niin myös 700 jenin päivälippuja ja kalliita kuukausilippuja Tokion metroihin on näköjään mahdollista ostaa. Toinen huono puolin on, että kahden eri yhtiön välinen junavaihto tulee monesti aika kalliiksi. Viimeisempänä purnauksena mainittakoot vielä, että huolimatta erittäin pitkistä junista, ruuha-aikaan ne ovat monesti turkasen täynnä. Yleisin paikka ruuhka-ajan ulkopuolellakin on kuitenkin seisomapaikka.

Kaikesta huolimatta pidän kyllä metrojärjestelmästä, koska asemille voi vain kävellä ja lähteä sitten mihin lystää. Alussa tuli tehtyä muutama maalaismoka, joista typerin lienee tapaaminen Shin-Yokohaman asemalla ilman puhelimia. Tämä ei oikein ottanut tuulta alleen johtuen lähinnä siitä, että asemat voivat olla erittäin isoja.

Ruoat ja shoppailu

Minä olen kyllä ihan heikkona Japanin ruokiin. Ensinnäkin safkat ovat erittäin hyviä. En ala luettelemaan yksi kerrallaan eri ruokia, mutta todettakoot että perussörsseli koostuu mm. lihasta, vihanneksista, nuudeleists/riisistä ja erittäin hyvästä kastikkeesta. Toisekseen ulkona syöminen on halpaa. Halvimmillaan ok annoksen saa 300 jenillä ja perusannoksen 500-600 jenillä (n. 5e). Jos haluaa vähän erikoisempaa ruokaa, siitäkin selviää monesti alle kympillä. Kolmas juttu on lounasboksit, joissa tarjotaan samoja ruokia mutta vielä halvemmalla. Ja näitä saa aivan joka paikasta. Jopa pelkkiä lounasboksilauppoja on olemassa.

Tästä seuraa, että täällä tulee kyllä syötyä aika paljon. On siis mysteeri, miten japskit pysyvät niin laihoina. Joku sanoi, että se saattaisi olla soija, tiedä sitten. Joka tapauksessa, äskeisessä terveystarkastuksessa selvisi että olen jopa laihtunut vaikka olen mielestäni syönyt enemmän kuin ikinä. Mutta eihän pieni alipainoisuus elämää kaada.

Vaikka ulkona syöminen on halpaa, ruuan tekeminen ei sitä ole. Liha peruskaupassa maksaa tuplaten Suomeen nähden. Hedelmät maksavat ihan valehtelematta 3 kertaa enemmän kuin Suomessa keskimäärin, joka on kyllä hieman harmi.

Geneerinen juoma-automaatti, joita löytyy kyllä kaduilta erittäin paljon. Juomisesta ei tarvitse siis huolehtia. Puoli litraa irtoaa yleensä eurolla tai hieman kalliimmalla riippuen juomasta. Kahviakin näissä myydään, mutta yleensä pelkästään kylmänä.

Geneerinen juomapullo vasemmalla sekä luumuviinitonkka oikealla (alle 10e). Luumuviini on erittäin hyvää, ja ansaitsisi tulla saken rinnalla tunnetuksi.

Mitään tosi isoja marketteja täältä ei löydy, siis suomen prisma-tyyliin. Myöhemmin on kyllä tullut ihan hyödyllisiä isohkoja paikkoja vastaan. Alussa kuitenkin kaieksta oltiin pihalla, joten perusvälineet käytiin ostamassa Ikeasta. Tämä oli itse asiassa erittäin hauska kokemus. Itse paikka oli aivan kuten Suomessa, mutta se oli täynnä japanilaisia. Ei ehkä kuulosta jännältä, mutta tämä oli itse asiassa erittäin psykedeelinen kokemus. Luulin koko ajan, että herään kohta jostain unesta. Suosittelen.

Huono kuva Japanin IKEAsta.

Käydään vielä muutama Tokion kaupunginosa läpi ennen kuin kirjoitetaan retkestä Kiotoon.